Skip to main content
dreamstime_m_4164220

What Is Love ja muita kulttuurihömpötyksiä

Monelle romanttinen rakkaus ja seksi kuuluvat erottamattomasti yhteen. Tai ainakaan niiden ei ole tullut ajatelleeksi voivan olla erillisiä asioita. Kohtuullisen yleinen näkemys tuntuisi olevan, että vähintään tunnetta tulisi olla mukana ja ehkäpä juuri siihen romanttisen rakkauden mahdollisuuteen johtavaa tunnetta. Muutoin ei irtoa seksi. Jostain syystä sellainenkin käsitys on, että romanttiseen rakkauteen ja siten myös seksiin kuuluisi omistamista ja mustasukkaisuutta. Tuo toinen on minun. Minulle. Minun oma.

Mistä meille onkaan syntynyt sellainen ajatus, että rakkauteen kuuluisi omistaminen tai mustasukkaisuus väistämättä seksuaaliseen toimintaan? Miten olemme tulleet ajatelleeksi, että rakkaus ja nimenomaan se romanttinen rakkaus olisi nollasummapeliä. Tai vähintään se olisi harvinaista, ainutlaatuista yksisarvisen metsästystä. Jos tuo juuri löydetty sarvipää rakastaakin jotain toista, on se minulta pois. Koska rakkautta on jotenkin rajallinen määrä?

Käsityksemme normaalista ja mahdollisesta muodostuvat muun muassa meitä ympäröivän kulttuurin vaikutuksessa. Jos tarkastellaan yhtenä rakkauskulttuurin elementtinä musiikkia, saadaan hirmuisen paljon näkemystä siihen minkälaista rakkauden ja/tai rakastelun tulisi olla. Saadaan myös hirmuisen paljon riipivää ikävää, draamaa, pakonomaista käyttäytymistä, vainoamista ja omistamishalua.

Otetaan tuosta vaikka Telegraphin lista sadasta merkittävimmästä rakkauslaulusta tai kotimaisempi Iltasanomien yleisöäänestyksellä tuotettu lista

Sieltä löytyy ihan tasapainoisia sanoituksia, vaikkapa Beach Boysin God Only Knows, jossa todetaan, että elämä saattaa jatkuakin, vaikka toinen ei takaisin rakastaisikaan – tai lähinnä, jos toista ei syystä tai toisesta enää ole. Upeaa Saden ilottelua kroppaan imeytyvästä alkurakkauden hormonihäiriötilasta Your Love is King. Määrättömästi löytyy kappaleita oivaltamisen ilosta. Juurikin eron hetkellä tai sen jälkeen on tapahtunut suuria rakkauden oivalluksia. Esimerkkinä nyt vaikka Pet Shop Boysin Always on My Mind. Little things I should have said and done, I just never took the time. Klassikko myös Sinead O’Connorin Nothing Compares to you.

Oma jännä kategoriansa on rakkauslauluiksi mielletyt sanoitukset, jotka tarkkakorvainen kuulija havaitsee olevan lähinnä pakonomaista toimintaa, rikollista vainoamista tai erittäin ylivirittyeen hoivavietin omaava henkilön tunnustuksia. Oma lempilapseni tässä kategoriassa on The Policen Every Breath You Take. Vahvana kotimaisena seuraajana Sun anna mä särkyä en ja Supersankari.

Ja jos oikein tahtoo sanoituksiin perehtyä niin tässäpä vakavalla varoituksella tehty lista vainoamisen teemaisista rakkauslauluista olkaatten hyvät. Ei kansalaiset, ei näin. Rakkaus ei pakota ketään rakastamaan, eikä rakenna taloja tai pihakoivuja etukäteen sitä hetkeä varten, kun rakkauden kohde on valmis näkemään totuuden.

Mielenkiintoista on, että emme tunnu mieltävän rakkauden ja ihastumisen muissa asioissa olevan rajallista. Rakastan korvapuusteja, joten on väistämätöntä, että rakastan kinuskia vähemmän. Täysin mahdoton ajatus, että nauttisin kinuskista ja korvapuusteista yhtäaikaa? Rakastan Dostojevskia (ihan kirjailijana vaan), joten en voi ihastua Väinö Linnaan – vai onko mahdollista rakastaa muita, paitsi venäläisiä kirjailijoita, Fyodorin ohella. Voinko rakastaa yhtä paljon kirjailijoilta eri mantereilta, jos huolehdin siitä, että heidän teoksensa eivät hyllyssä kosketa toisiaan? Olisiko mahdollista, että romanttinen(kin) rakkaus on rajatonta, monipuolista ja monikohteista? Ihan noin luonnostaan.

Idea ja alkuperäinen pohdinta tähän kirjoitukseen tulee teoksesta Sex at Dawn kirjan kirjoittaneilta Christopher Ryanilta ja Cacilda Jethálta. Ääreistä hyvää lukemista muuten sekin.

Jaa sosiaalisessa mediassa:

2 thoughts on “What Is Love ja muita kulttuurihömpötyksiä

  1. Olipas harvinaisen itsevarman typerä kirjoitus aiheesta. Kannattaako noin suurta asiantuntemattomuutta sisältävää paskaa julkaista? Rakkaus on evolutiivisesti ihmislajille kehittynyt biokemiallinen tila, jolla varmistetaan että tulevalla lapsella on mahdollisimman yhteensopivat vanhemmat ja että he pysyvät yhdessä lapsen syntymän ja ensiaskeleiden ajan sekä myös sen jälkeenkin, jolloinka kiihkein rakkaus on muuttunut kiintymykseksi ja luottamukseksi.

    1. Kiitos mielipiteestäsi sinulle tärkeästä asiasta. Rakkaus on toki biokemiallista myös ja lapsia tavoitteleville mahdollisesti niiden saamista edistävä tila, kuten myös lapsia omaavilla jälkikasvusta huolehtimisen edellytys. Me uskomme, että rakkaudessa on kyse paljon muutakin ja jokainen, joka rakkautta antaa ja sen kohteena on, kokee rakkauden yksilöllisesi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *