Skip to main content
haluton_metoo_09-12-17

Sanat, teot ja yhteinen tavoite ymmärtää?

#metoo puhuttaa yhä, ja hyvä niin.

Tarinat tekevät vääriä tekoja näkyväksi. Tarinat opettavat ja oivalluttavat, lisäävät ymmärrystä. Monet meistä tunnistavat runsaasti sellaisia kohtaamisia ja tekemisiä, jotka ovat suoraan toisen tilaan, tontille, iholle ja selvästi ihmisyyden rajojen yli menemistä. Minulla on sellainen tuntuma, että erityisesti edellä mainittuja selkeiksi ja räikeiksi ylilyönneiksi koettuja tapahtumia #metoo -kampanjan kaltaiset ilmiöt vähentävät. Tieto kun lisää tietoisuutta ja kun tulen tietoiseksi, tulen vastuulliseksi.

Entä sitten silloin, kun sanani tai tekoni on tarkoitettu hyväksi ja se koetaan huonoksi? Onhan normaalia haluta ja himoita jotain, joka itseä innostaa ja ihastuttaa ja tietenkään kaikki, joita minä himoitsen, eivät halua minua. Silloin minun innostukseni ja ihailuni saattaa tuntua vastenmieliseltä tai pelottavalta. Miten saisimme lisättyä ja vahvistettua hyvää vuorovaikutusta, läsnäoloa, aktiivista toisen tulkintaa – niin, että silloin kun teko on tarkoitettu hyväksi, se sellaisena ymmärretään ja silloin kun se koetaan toisin, siitä kykenee kommunikoimaan välittömästi, ymmärrettävästi – ja ehkä jopa siten, että kukaan ei tule loukatuksi? Ja ennen kaikkea, jos joku ei halua mielestäni myönteisiä sanoja ja tekoja lisää, ymmärrän lopettaa.

Uskon vahvasti siihen, että jokaisella ihmisellä on kaikessa tekemisessään jokin positiivinen tarkoitus. Jos minusta tuntuu siltä, ettei ole, on tehtäväni kysyä, mikä se on. Olen ihminen: lähtökohtaisesti minulla on kykyjä ja taitoja ymmärtää lajitovereitani. Minulle ymmärtäminen on helpompaa, kun joku sanoittaa minulle, mitä teollaan tai sanoillaan on halunnut saada aikaan. Millainen on reaktio, jota hän vastaanottajalta odottaa? Vuorovaikutuksessa vastuu on aina molemmilla osapuolilla.

#metoo on kampanja erityisesti naisten kohtaaman seksuaalisen häirinnän näkyväksi tekemiseksi ja lopettamiseksi. Sitä on myös arvosteltu siitä, että se syrjisi miehiä. Itse olen sitä mieltä, että #metoo koskee aiheena ja asiana yhtälailla kaikkia ihmisiä, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. Kyse on omista rajoista, niiden luvattomasta ylittämisestä ja vuorovaikutuksessa onnistumisessa.

Miksi nyt esillä ovat erityisesti naiset ja miksi se on tarpeen? Minä katson asiaa “naiset, miehet, ihmisyys ja asema yhteiskunnassa” erityisesti omasta kotimaisesta naisnäkökulmaboksistani. Suomessa naiset saivat äänioikeuden ensimmäisenä Euroopassa ja kolmantena maailmassa vuonna 1906. Ravintolaan me naiset pääsimme luvan kanssa ilman herraseuraa vuonna 1969, kun Alko antoi julkilausuman, jonka mukaan “yksinäinen nainen ei heikennä ravintolan tasoa”. Maapallolla me nykyihmiset olemme kuitenkin tallanneet jo noin 300 000 vuotta. On ehkä ihan luonnollista, että osa miehistä ei ole vielä tullut tietoiseksi naisista yhtälailla kyvykkäinä ja tasa-arvoisina ihmisinä. Varmasti viimeistään nyt on oikea aika osallistua tietoisuuskasvatukseen. Oli sitten mies tai nainen.

P.S. Tiesitkö, että 10.12. on ihmisoikeuksien päivä? Osa ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia on seksuaalioikeudet. Jos seksuaalioikeudet eivät ole sinulle vielä tuttu käsite, tutustu! Sexpo sanoittaa niitä hienosti näin.

Aiheesta lisää: 

Ylen toimittaja Jonni Roos otti kantaa Facebook-postauksessaan. HalutOn-tiimi peukuttaa tälle:

”Aika hiljaa me miehet tosiaan olemme olleet tässä #metoo -keskustelussa, ikäänkuin tämä olisi jotenkin vain naisia koskeva asia. 

Sydäntäsärkevää, oksettavaa ja kaikin tavoin puistattavaa, mitä katvealueilla tapahtuu, ja miten jotkut mieheytensä käsittävät. 

Ja eikö meidän miestenkin pitäisi vähän aktiivisemmin huomata ja puuttua tämmöiseen häirintään? Kuinka moni on miettinyt, mitä itse voi tehdä, esimerkiksi jos havaitsee jotain tällaista olevan meneillään? Miten esimerkiksi ottaa asia puheeksi, jos huomaa/saa tietää jonkun käyttäytyvän sopimattomasti?” 

Katso myös

Tarjan aiempi #wetoo -kirjoitus.

Veeran omakohtaisia kokemuksia: Iho muistaa. Festarit, tissit ja seksuaalinen ahdistelu.

Kuuntele New York Timesin artikkelin keskusteluja ja kertomuksia. #metoo –kampanjan myötä mm. 62-vuotias Nancy Welliver uskaltautui kertomaan ensimmäistä kertaa 16-vuotiaana kokemastaan ahdistelusta. Tony, 59 sai kuulla 84-vuotiaalta äidiltään saaneensa alkunsa raiskaustapahtumasta. Koskettavia tarinoita.

 

 

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *