Skip to main content
haluton_sauna_03-08-17

Nollataanko?

Alina Koskelan MeNaisten kolumni on otsikoitu nasevasti: ”Nolla-ajalla” pelottelu on yksi keino lannistaa sinkkuja”.

Nolla-aika termin takaa löytyy Väestöliiton Parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti Heli Vaaranen. Ilta-Sanomien artikkelissa hän neuvoo kesälomailevia ja parisuhdetta halajavia sinkkuja välttämään esimerkiksi sukumökkeilyä tai yksin luonnossa samoilua. Koska viettäessään kesän vapaita ilman valikoimaa potentiaalisia vapaita kumppaneita, voi käydä niin, että on kesän jälkeen itse yhä vapaa eikä varattu.

Koska uskon, että kaikilla ihmisillä on kaikessa tekemisessään jokin positiivinen tarkoitus, niin on maailmassani Heli Vaarasellakin. Hänhän pyrkii auttamaan parisuhdetta haluavia lisäämään mahdollisuuksiaan löytää kumppani. Nyt vain termistön kanssa mentiin vähän sinne sinkkujen osalta parjattuun metsään.

Nolla-aika ainakin minulle on arvottava termi. Armottoman arvosteleva, jopa.

Että aika itseni kanssa olisi nolla.

Ei ole.

Vaaranen varmaan (toivottavasti) tarkoittaa, ja suhteuttaa, itsen kanssa itsekseen vietettyä aikaa suhteessa itsen kanssa potentiaalisten kumppaneiden kanssa vietettyyn aikaan. Totta, todennäköisyys tavata kumppani kasvaa, mitä enemmän vietän aikaa ympäristössä, jossa niitä potentiaalisia kumppaneita on. Totta, ainakin minun maailmassani on, että viehätyn itsestäni ja muista ja viehätän itseäni ja muita sitä enemmän, mitä enemmän pidän itsestäni. Joten totta voi olla myös se, että vaikka kuinka viettäisi ”plussa-aikaa” ei ole minuutensa kanssa plussalla ja kukas sitä nyt sitten miinusmerkkisen kanssa alkaisi. Useimmilla meillä pari- tai monisuhteellisesti haluttava minuus vaatii itseen tutustumista ja hyvän itsesuhteen ylläpitämistä. Laatuaikaa itsensä kanssa viettäen. Määrä toki vaihtelee kohdekohtaisesti.

Minulle aika itseni kanssa on useimmiten täysi kymppi. Olin sinkku tai olin suhteessa.

Sinkut ja suhteelliset, älkäämme lannistuko. Nollatkaamme nolla-aika. Valitkaamme oma aika.

P.S. Sinkkuaikana nollasin kyllä monesti itseni tarkoituksella saunassa. Vieläpä kaikkien sinkkujen superpotentiaalisena tapaamisajankohtana, lauantai-iltana, vallan tuplavuorolla. Enkä lähtenyt saunan jälkeen minnekään, vaikka Torkkelinmäeltä olisi ollut muutaman pyllymäen pituinen matka keskustan parhaisiin iskupaikkoihin. Ja myönnän, olen tavannut kumppanini lauantai-iltana baarissa. En olisi ikinä nähnyt, kuullut ja kokenut häntä kumppaniehdokkaaksi, ellen olisi ensin viettänyt tarpeeksi (monta vuotta) aikaa itse itseäni kasvattaen. Olen monessa jutussa nopea ja tässä suhdehalukkaaksi ja –kyvykkääksi kasvussa olin melko hidas.

P.P.S. Tästä lähin puhunkin muistelmissani lauantai-illan saunanollauksista re-boottauksina tai uudelleenlatauksina.

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *