Skip to main content
haluton_music2_16-08-16

Iho muistaa – festarit, tissit ja seksuaalinen ahdistelu

Epätoivottu tissikosketus on aina epätoivottu tissikosketus.

Kohtaaminen erään stadilaisen festarin uudessa hienossa teltassa iltamyöhäisellä meni jotakuinkin seuraavasti:

  • henkilö A lähestyy ihmisruuhkassa henkilö B:tä, pysähtyy, hymyilee ja toteaa: ”Moi, mitäs sä täällä…”, jonka jälkeen käsi hakeutuu tissille (vasemman puoleinen rintamayksikkö)
  • henkilö B katsoo nuorempaa herraa syvälle silmiin ja toteaa keskipainokkaasti: ”On muuten mun tissi.”
  • henkilö A (nuorempi herra) katsoo silmiin, siirtää käden tissiltä vartalonsa viereen ja varovaisesti anteeksipyyntöä haparoiden kertoo, että ei niin, ei tietenkään, eikä oikein mitenkään huomannut, eikä pitäisi
  • keskustelu jatkuu muutaman minuutin artistista, tunnelmista ja DJ-kulttuurista (vois soittaa niitä omia biisejään)
  • henkilön A käsi hakeutuu uudestaan samalle tissille
  • henkilö B varsin tomeralla ja keski-ikäisen naisihmisen vittumaisimmalla äänensävyllä, silmiin katsoen toteaa: ”Edelleenkään ei ole yhtään kiva nyt. … Kyllä mä sitten kerron, jos kiinnostaa, nyt ei kyllä yhtään kiinnosta.”
  • nuorempi herra pälyilee hetken ympärilleen, hieroo käsiään yhteen ja jatkaa matkaansa mitään sanomatta
  • henkilö B jatkaa keikan kuuntelemista ja seurueensa pissareissun päättymisen odottelua

Festarihalu on jylhää ja voimallista, sen toki kaikki tietävät ja vähintään ensimmäisenä festaripäivänä pitäisi stadissakin irrota viimeistään illan vikalla keikalla. Mitä siis tapahtui?

Oliko kyseessä pieni ohipurjehdus? Epäonnistunut pokaus? Harkitusti toteutettua pickupartisteerausta? Seksuaalista häirintää? Määritelmällisesti kyllä, jopa niin selkeästi, että poliisin sakotusohjeistuksenkin mukaan  kyseessä on selvä peli. Tapahtuma on siis rikos.

Ilokseni kuitenkin asianomistajarikos, sillä en kokenut tulleeni seksuaalisesti ahdistelluksi. Ja tämän oivalluksestako sitä vasta ihmisellä alkoivat prosessit päässä pörräämään. Kun työkseen muun muassa yrittää rohkaista ihmisiä puhumaan seksuaalirikoksista, hakemaan apua ja vaatimaan oikeuksiaan, on vaikea asia tunnustaa, että määritelmällinen rikos ei tuntunut rikokselta, eikä sitä silloin koettuna ole. Vaikeaa, mutta näin se vaan on.

Päällimmäinen tunne oli tympeys ja kyllästyminen. Toisena tunnistettavana tunteena oli kasvatuksellinen huoli. Ettei nyt vaan sattuis mitään ja ottaisi opiksi. Ei pelkoa, ei ahdistusta, ei rajojen rikkomisen tunnetta. On varmasti syytä alleviivata, että ei myöskään minkäänlaisia positiivisia fiiliksiä, ei imartelua, ei värinöitä tai tärinöitä. Epätoivottu tissikosketus on aina epätoivottu tissikosketus. Ja niitä nyt vaan ei kukaan halua. Piste.

Nämä kohtaamiset jäävät aina mieleen, oli tunnelataus  minkälainen tahansa. Iholle tulemisen muistaa ja iho muistaa. Olisipa hienoa, kun voisimme toistemme iholle tulla aina kunnioittaen, arvostaen ja luvan kanssa.

 

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *